OOP organisoi koodin objektien ympärille, jotka yhdistävät muuttuvan tilan ja käyttäytymisen; funktionaalinen ohjelmointi (FP) organisoi koodin puhtaiden funktioiden ja muuttumattoman datan ympärille, käsitellen laskentaa datan muunnoksena. Ne ovat eri oletusvääristymät, eivät vastakkaisuudet — ja useimmat modernit kielet yhdistävät molempia.
| OOP | FP | |
|---|---|---|
| Yksikkö | Object (state + methods) | Function |
| Tila | Kapseloitu, usein muuttuva | Muuttumaton; vältä sivuvaikutuksia |
| Polymorfismi | Subtyping / dynamic dispatch | Higher-order functions, generics |
| Tyypin lisääminen | Helppo (uusi luokka) | Vaikeampi (kosketa jokaista funktiota) |
| Operaation lisääminen | Vaikeampi (kosketa jokaista luokkaa) | Helppo (uusi funktio) |
Viimeinen rivi on ilmaisun ongelma: jokainen paradigma tekee yhden muutosakselin helpoksi ja toisen vaikeaksi.
# OOP: data + behavior together, dispatch by type
class Circle:
def __init__(self, r): self.r = r
def area(self): return 3.14159 * self.r ** 2
# FP: data is dumb; behavior is a separate pure function
def area(shape):
match shape:
case ("circle", r): return 3.14159 * r ** 2
case ("square", s): return s * s
OOP → rich domains with identity & lifecycle (orders, sessions, UI widgets)
FP → data pipelines, transformations, concurrency (immutability avoids races)
Modernit kielet ovat monipäipadigmatisia (Scala, Kotlin, Python, modern Java/C#), joten käytännön taito on valita oikea työkalu ongelmaa kohti, ei valita heimoa.
FP:n painotus muuttumattomuuteen ja puhtaisiin funktioihin on muokannut OOP:n parhaita käytäntöjä — muuttumattomat arvo-objektit ja käyttäytymisen riippuvuuksien injektio ovat FP-ideoita, jotka ovat nyt vakiona hyvässä OO-suunnittelussa.